Missä vaiheessa huomasin, että mielen harjoittaminen oikeasti helpottaa omaa arkea?
Selasin päiväkirjaani ja löysin sieltä muistiinpanon, jonka haluan jakaa teille.
”Olipahan taas päivä. Mikään ei mennyt niin kuin Strömsössä. Sairaan kiire päivä töissä ja lapset olivat taas viimeiset lapset tarhassa. Kurahousut pois, autoon ja turvaistuimien helvetilliset kiinnitykset päälle. Kiireellä kotiin, koska lapset nälkäisiä. Kotiovella huomasin, että avaimet olivat jääneet konttorille ja mies oli jo lähtenyt töihin. Eikun nälkäiset lapset takaisin autoon, turvaistuintaistelu ja sitten hakemaan avaimia miehen töistä.
Ruuhka oli sentään hellittänyt, mutta lasten keskinäinen kinastelu yltynyt. Radio täysille. Mies tuli alaovelle ja toi avaimet. Nopeasti kotiin. Ruokaa nälkäkuoleman kynnyksellä oleville lapsille. Päivällisen jälkeen leikit ja päivän päätteeksi kylpyyn. Rupateltiin iltakylvyn yhteydessä ja oli todella kiva rauhallinen hetki ennen nukkumaanmenoa. Päivän tapahtumista ei ollut enää jälkeäkään ja ajatella, hädin tuskin muistin edes mitä häslinkiä koko päivä oli ollut. Aikaisemmin olisin ollut jossain kohtaa räjähdyspisteessä ja hermoromahduksen partaalla, mutta nyt ei tullutkaan sitä v*tutusta, eikä yhtään kirosanaa koko päivänä”
Terkuin, Helena