Heräämisen jälkeen elämä jatkuu – toisin
Miltä tuntuu, kun minäkokemus häviää? Voiko arkinen kaaos muuttua rauhaksi, vaikka mikään ulkoinen ei muuttuisi? Entä mitä tapahtuu, kun henkinen harjoittaminen siirtyy tyynyltä tosielämään?
Näistä teemoista keskustelivat Mindfulness & Herääminen -podcastin toisessa jaksossa Master Mindfulness -menetelmän ohjaajat Helena ja Tiina. Heidän avoin ja elämänmakuinen vuoropuhelunsa avaa näkymän siihen, mitä herääminen tarkoittaa käytännössä – ja kuinka se vaikuttaa kaikkeen siitä eteenpäin.
Ensimmäinen heräämiskokemus: ”Se mitä etsin, olikin jo minussa”
Helena kertoo, miten hänen polkunsa mielen harjoittamiseen alkoi arjesta kumpuavasta kaipuusta. Hän ei tiennyt mitä etsi – vain sen, että jotain puuttui. Yli kymmenen vuotta sitten sattuma toi hänen eteensä Amrita Baban lyhyen luennon heräämisestä, joka johti sähköpostikirjeenvaihtoon – ja pian myös ensimmäiseen heräämiskokemukseen. Kokemus ei ollut räikeä tai yliluonnollinen. Se oli hiljainen, mutta pysäyttävä: minäkokemus, johon hän oli tottunut, tippui pois. ”Vaikka kuinka yritin etsiä sitä minää, joka oli ennen niin tuttu, se kaikui tyhjyyteen kuin huone ilman huonekaluja.”
Harjoituksen vaikutus arkeen
Heräämiskokemuksen jälkeen Helena huomasi, että hänen reaktiivisuutensa alkoi hiljentyä. Arki ei muuttunut – vaan hänen tapansa olla arjessa muuttui. Yksi konkreettinen esimerkki tuli lapsiperhearjen kaaoksessa. Helena unohti kotiavaimet, lapset itkivät, aikataulut pettivät. Silti hän ei menettänyt hermojaan, vaan illasta jäi lämmin ja rauhallinen kokemus. ”Se minä, joka olisi ennen reaktiivisesti suuttunut, ei enää noussut pintaan”, Helena kuvaa.
Kun harjoitus syvenee – heräämisiä tulee lisää
Helena kertoo, että herääminen ei ole päätepiste vaan alku. Harjoittamisen myötä seuraa syklisyys: vaikeampia jaksoja, selkeyden hetkiä ja lopulta uusia heräämisiä. Jokainen sykli vapauttaa yhä hienovaraisempia kerroksia minäkokemuksesta. Hän kuvailee tätä spiraalimaisena kulkuna, jossa palataan yhä uudelleen samoihin teemoihin – kuten oman totuuden ilmaisemiseen – mutta aina syvemmästä ja selkeämmästä paikasta käsin.
Harjoitus siirtyy elämään
Yksi tärkeimmistä oivalluksista Helenan matkalla on ollut se, ettei mielen harjoittaminen rajoitu istumiseen. Hän on oppinut havainnoimaan reaktioitaan työssä, perhe-elämässä ja arkisissa kohtaamisissa. “Mitä tapahtuu kehossa, kun mieli haluaa valehdella valkoisen valheen? Miksi haluan peittää totuuden? Entä mitä tapahtuu, jos olen täysin rehellinen?”
Tietoisuus ei ole enää vain teoria – se on tapa elää.
Jatkuva harjoitus, jatkuva vapautuminen
Jakson lopussa Helena kuvaa, miten syvemmän mielen puhdistumisen jälkeen hänen reaktionsa kumpuavat enää kehon traumoista. Vaikka mieli on selkeä, kehossa asustaa vielä varjoja – kuten surua ja vanhoja tunnemuistoja. Silti hän sanoo: ”Tässä olemisessa on nyt ilo ja keveys. Se, mitä olin etsinyt vuosia, olikin koko ajan minussa – piilossa kaiken mielen mömmön alla.”
Helena ja Tiina muistuttavat, että haastavia jaksoja on kaikilla. Mutta kun harjoituksen myötä vanhat kaavat alkavat purkautua, huomaa yhä useammin, että “tämäkin meni ohi”. Ja että sisäinen rauha ei ole tunne, vaan tila johon voi palata – yhä uudelleen.
Klikkaa itsesi kuuntelemaan jakso ja ota podcastin Youtube-kanava seurantaan 
LISÄÄ LUKEMISTA: